Kettuperhe muutti Helsingin Lehtisaareen

Teksti ja kuvat: Tuomo Björksten

Luontokuvaus nousee silloin tällöin julkisuuteen – ja tällä kertaa julkisuus ei ollut myönteistä.

Kettuemo päätti tehdä pentueen Helsingin Lehtisaareen, joka sijaitsee hyvin lähellä Helsingin ydinkeskustaa ja vain kivenheiton päässä esimerkiksi Espoon Otaniemen uudesta metroasemasta.

Ketuista tuli nopeasti nähtävyys, varsinkin kun Helsingin Sanomat kertoi niiden olemassaolosta. Aika pian tuli lieveilmiöitä. Silloinkin, kun kukaan ei hakannut kettujen pesäpaikkaa kepeillä, naapurit yrittivät ruokkia niitä koiranmuonalla tai paikalliset asukkaat pysähtelivät autollaan keskelle tietä ihastelemaan kettuja tukkien näin koko liikenteen. Osa meni myös hyvin lähelle kettuja estäen välillä niiden luonnolliset kulkureitit.

Seurasin kettujan elämää monta viikkoa ja lieveilmiöistä tuskastuneena keskitin kuvaukseni aikoihin, jolloin paikalla oli vähän tai ei lainkaan muita ihmisiä. Suurin osa näistä kuvista on otettu kello 3–5 aamuyöllä.

Kettujen pesintä onnistui onneksi kaikesta julkisuudesta huolimatta erinomaisesti. Pennut olivat leikkisiä ja kerran yhtenä aamuyönä yksi niistä tuli tutkimaan minua kuin kaivaten leikkiseuraa. Mieleeni tuli heti veljen Nelli-koira, joka hakee pallonheittoseuraa kaikista vähänkään tutuista ihmisistä. Jos taskussa olisi ollut pallo, kenties kettukin olisi innostunut sillä leikkimään. Täytyy kokeilla ensi kerralla, jos vastaava kuvaustilanne tulee eteen.

Nyt Lehtisaaren ketut ovat jo aikuistuneet ja lähteneet kulkemaan pesän ympäristöstä laajalle alueelle. Emo ruokkii niitä tietääkseni edelleen, ja itsenäisesti ketut metsästävät vasta syksyllä. Mielenkiintoista on, että ketut saattavat muodostaa myös eräänlaisia lastenhoitorinkejä, joissa muutkin kuin niiden omat emot tuovat pennuille ruokaa. Kettu ei ole myöskään kovin pitkäikäinen, se kuolee luonnossa tavallisesti muutamassa vuodessa. Riskejä ovat muun muassa liikenne ja muut pedot, kuten ilves.